Meidät kuskattiin busseissa noin 40 min matka AFS:n tiloihin jaettiin kahden hengen huoneisiin (olin italialaisen tytön kanssa joka ei puhunut sanaakaan englantia), ja sanottiin että teidän on PAKKO pedata petinne, käydä suihkussa, ja saapua ruokailuun. Ei siinä mitään halusinkin suihkuun ja ruokaa enemmän kun mitään muuta, mutta tuntui oudolta että komennettiin suihkuun tuolla tavalla.
Se oli myös outoa ettei sanottu aikaa koska pitää olla valmis ja ruokalassa. Siinä kävi tietenkin niin että kulutettiin aivan liikaa aikaa huonekaverin kanssa kommunikoinnin yrittämisessä että myöhästyimme ensimmäistä ruokailusta. Mahtava aloitus! Saimme syödä pitkien pöytien sijaan kaksistaan pienessä häpeäpöydässä. Yleensä ole sitä mieltä että se nolostuuko vai ei, on omasta asenteesta kiinni, mutta se oli kyllä mustakin noloa...
Ruoan jälkeen oli infotilaisuus ja tutustumisleikkejä jotka oli kivoja vaikka aika mahdotonta oppia vajaan 100 tyypin nimet päivässä. Sitten seuraavana päivänä kierretiin erilaisia pisteitä ja opiskeltiin noin 10 hlön ryhmissä kuinka olla hyvä vaihtari ja kaikkia juttuja Chilen kulttuurista mitä kannattaa tietää, varoo tai tehdä.
Illalla oli myös eräänlainen kykyjen ilta ja opittiin tuntemaan muita vaihtareita pikkuhiljaa paremmin. Herätin huomiota sillä että olin ainoa suomalainen, sillä useimmat olivat lentäneet kuitenkin jonkun kanssa. Moni halusi kuulla/ oppia jotakin suomeksi ja täytyy sanoa että on huvittava näky, kun monta eri maista kotoisin olevaa poikaa toistelee "minä rakastan sinua" hassuilla aksenteilla. "Minun nimeni on..." tuotti myös vaikeuksia, yleensä ensimmäinen yritys kuulosti suunnilleen tältä: "minumönymumon".
Jet Lag ei ollut läheskään yhtä paha kuin pelkäsin, ekana yönä tosin heräsin neljältä aamulla mutta sain taas unen päästä kiinni. Viikonloppu kokonaisuudessaan oli tosi hauska, mutta en tähän selittele enempää vaan annan kuvien puhua puolestaan!
Vaikeeta tottua siihen että täällä on lähes aina kalterit ikkunoissa ja se on ihan normaalia..
Suomenlippu <3
Joka päivä kahvilla jokaiselle oli varattu yksi keksipussi, samoja otetaan myös täällä normaalisti kouluun mukaan sillä täällä ei ole kouluruokaa tai ylipäätään lounastaukoa. Kerron koulusta lisää myöhemmin!
Valkoista leipää ja hilloa, eikä mitään muuta aamupalalla joka aamu. Samaa leipää oli myös joka aterialla tarjolla.
Näitä rahoja tuun käsitteleen seuraavan vuoden ajan. 1000 pesoa on noin 1.20 euroa joten kuvassa ei kovin suuria summia ole.
Cool valkoinen lintu coolissa puussa.
Me englanninkieliset (täällä ei suomesta ole niin kovin paljoa hyötyä, ja monet puhuivat oman maansa kieliä). Oik. amerikkalainen tyttö ja vas. uusiseelantilainen.
Ei kaikki vaihtarit, mutta kaikki joiden hostperhe tuli heitä hakemaan.
Siinäpä Chilen AFS:n orientaatioleiri pähkinänkuoressa!
Maaru
